Uusi lemmikkikulttuuri rantautunut Suomeen jenkkilästä!!!

Toimittajamme tutustui uuteen ilmiöön Naantalissa, mistä lajin harrastus on leviämässä räjähdysmäisesti loppumaahan helppohoitoisuutensa ja huokeutensa vuoksi.




Amerikassa alkunsa saanut rasvatukkapummin alalajike hippi on paitsi ulkoasunsa, myös historiansa vuoksi värikäs eliö. Lajin räjähdysmäinen lisääntyminen viime vuosisadan puolenvälin jälkeen kohtasi lähes sukupuuttoon johtaneen notkahduksen, josta kuitenkin jäljellejäänyt kanta löysi ekologisen lokeronsa ja jäänyt jo lähes korvaamattomaksi osaseksi luontoäidin kirjavaa huumorintajua.

Haastateltavanamme toimi Naantalin suurimman hippikennelin, Takkutiipiin omistaja, Mirja-Tommi Kuismanhiki, jonka löydämme elämää kuhisevan kennelin etupihan paviljongista yrttiteekuppien kera. Lyhyesti tervehdittyään hän suuntaa välittömästi asiaan.
-Kesyhippi, kuten muutkaan kotieläimet eivät ole leluja, vaan elinikäisiä lemmikkejä, joita ei voi vain hylätä kiinnostuksen loppuessa. Omilleen jätetty kesyhippi kärsii aivan kuten koirakin, tähdentää Kuismanhiki vastuuta hipeistä kiinnostuneille.

Mirja-Tommi Kuismanhiki ajautui hippien pariin 90-luvun alkupuolella oltuaan vierailulla USA’ssa koiranäyttelykierroksella ja isäntäperheen tuttavan omistaman seurallisen hipin tuotua hänelle rannalta kuopsuttamistaan kotiloista kyhäilemänsä rauhanmerkkikaulanauhan ja soittamalla kitaralla Let It Be’n. –Silloin ymmärsin olevani väärän lajin parissa, en ollut koirien parissa tällaista nähnyt koskaan, muistelee Kuismanhiki kaiholla. -Tästä on muodostunut nykyään jo elanto elämäntapaharrastuksen ohella.

Hyvin hoidettu ja opetettu hippi on turvallinen ja seurallinen otus jonka toimia on viihdyttävä seurata. Yksinäisille vanhuksille ja lapsille on todettu olevan erittäin hyväksi hipin läsnäolo
ei vähiten sen läheisestä sukulaisuussuhteesta ihmiselle.
-Joskus on todella vaikea erota kasvattamistaan tai hoitamistaan hipeistä, hyvin usein tulee tunne siitä, että ne ymmärtäisivät, mitä niille sanotaan, pohtii Kuismanhiki siteitään näihin älykkäisiin olioihin.

Parhaimmillaan kesyhippi onkin turvallisessa ilmapiirissä, jossa sitä voidaan aktivoida leikkisästi esimerkiksi mainitsemalla George W Bush, ydinvoima, totaalikieltäytyminen, Shell, Tiibet tai joku kierosilmäinen ihmisoikeusaktivisti jostain. Tällöin normaalisti hidastoiminen hippi kuin herää eloon ja alkaa ääntelehtimään ja elehtimään, silloinkin se on täysin vaaraton mikäli se ei ole nauttinut hassista, toteaa kokenut hipinkasvattaja. Jotkut ovat opettaneet hippejä tekemään erilaisia temppuja, kuten noutamaan lehden, vissyä jääkaapista tai suorittamaan muita yksinkertaisia tehtäviä. Kuismanhiki ei tuomitse näitä yrityksiä, mutta muistuttaa, että kauneimmillaan hippi on lähes luontaisessa tilassaan, eikä temppurenkinä.
-Hienoimmat temput hippi oppii usein itse. Kuvittelepa nuoren hipin haparoivat ensiaskeleet diabolon tai jopa yhdellä jalalla seisonnan parissa, intoutuu Mirja-Tommi.

Suurimpia eroja kesyhipin ja villihipin välillä on ravinto. Luonnonvaraisen hipin ravinto koostuu suurimmalta osin hasiksesta, silokkisienistä, LSD-sokeripaloista sekä haltioitten valmistamasta lembas-leivästä. Näihin tottumattoman kesyhipin aineenvaihdunta ja ruuansulatuselimistö voisi järkyttyä ja eläin voisi saada psykoosin ja syödä sekä maalata tuntikausia. Kannabiskasveja kesyhippien kotiin ei Kuismanhiki suosittele villiintymisriskin vuoksi ja kannattaa kolmiolääkkeidenkin sijoittamista lukolliseen kaappiin hipin alkukantaisten viettien suitsimiseksi. Kesyhipin ravinnoksi kelpaa normaalisti pihvilautasen sivuun jätetyt kasvikset, idut ja rehut, joita voi täydentää esimerkiksi soijasta tehdyillä porkkanoilla ja luomuteestä tehdyllä luomuteellä.

Virikkeiksi kesyhippi tarvitsee monenlaisia yksinkertaisia toimia, jotta se ei ahdistuisi ihmisten läsnäolosta ja tuntisi itsensä kotoisaksi. Kuten minkä tahansa lemmikin kanssa, luontaisten virikkeiden järjestäminen hipille voi olla omistajan sekä lähipiirin mieltymysten ja allergioitten rajoittamia, mutta lopulta kuitenkin palkitsevaa.
Patchoulia voi sipaista hipin nenän alapuolelle, jolloin pakahduttava tuoksu ei liikaa häiritse asujaimistoa, meluisan kitaran kielet voidaan irrottaa, Pablo Nerudan runokokoelmien kannet voidaan liimata Aku Ankan taskukirjojen päälle, kongarummut täyttää puurolla sekä New Age-äännähtelyä voidaan toistaa lemmikille korvakuulokkeiden kautta, opastaa Yli-Siitoin

Hippien kesytys on myös kohdannut vastarintaa eläinaktivistien taholta.
Hippiaktivistien pääsuunnat, niinsanotut inkkaritytöt ja työkkäritädit, yrittävät vapauttaa kesytettyjä hippejä takaisin luontoon tai töiden pariin, missä niiden sukulaisten paikka on. Kuismanhiki pitääkin hippien vapauttamista vastuuttomana ja ajattelemattomana toimintana.
-Kesyhippi ajautuu nopeasti luonnossa katusoiton tai kerjäämisen pariin ja saakin herkästi kuokkaansa. Töihin hipin patistaminen on myös arveluttavaa toimintaa, pyörittelee Kuismanhiki päätään. –Useimmiten tarjolla on vain käsitöitä ja kirjastotehtäviä jotka ovat nekin paitsi alentavia, myös lajikäytöksen vastaisia. Turvallista vapautta systeemistä, rauhaa ja rakkautta, kiteyttää Kuismanhiki haastattelumme lopuksi.

Teksti; Pirinistos Mistalovalovapoulos
Kuvat; Pirinistos Mistalovalovapoulos